11.11 Make a wish!

Uskotko tähän? Sanotaan, että kun kello näyttää 11.11 niin saa toivoa jotain. Itse en usko, mutta silti kun kello näyttää 11.11, toivon. Miksi teen näin? Koska uskon, ettei mikään ole mahdotonta. Vaikken usko johonkin niin se ei tarkoita, ettei se ole olemassa. Kaikki ei ole silmin nähtävää tai käsin kosketeltavaa. Ja jos on pieninkin mahdollisuus, että se toive voisi toteutua niin miksen toivoisi. Toiveeni ovat kuitenkin aina todella syvällisiä. Se kuuluu asiaan. Ei voi toivoa, että ne kengät jota on halunnut ostaa tulisivat alennukseen. Se olisi väärin jostain syystä. 

Pohdiskelua tauolla

Rupesin tuossa äsken miettimään tunteita ja tunnetiloja. Tunteet säätelevät toimintaamme jatkuvasti. Eilen minulla oli yksi niitä päiviä, jolloin mikään ei mennyt putkeen. Kaikki meni väärin tai pieleen. Kaikki olivat ärsyttäviä ja tahallaan yrittivät loukata. On helppo syyttää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä huonosta päivästä, mutta tekivätkö he oikeasti jotain väärin? Vai tulkitsinko joka tilanteen niin, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei ole hauskaa, joka tyhmä vitsi on loukkaava ja kiusoittelusta voi saada vankeustuomion. En sano, että olemme vainoharhaisia. Jonkun loukkaavat sanat tai teot voivat todellakin olla juuri sitä. Mutta ehkä reaktiomme on eri kun on huono päivä muutenkin menossa. Näemme asioiden pimeän puolen ja ehkä jopa etsimme negatiivisia asioita? Tiedostamatta. Ihmisinä rakastamme itsesäälissä rypemistä. Esimerkkinä masennus. En puhu itsemurhaa suunnittelevan lääkkeitä popsivan masennuksesta vaan masiksesta. Jokaisella on vähän masis  joskus. On turta olo, mikään ei kiinnosta ja voisi vaan maata sängyn pohjalla peiton alla koko päivän. Totuus on se, ettei elämä ole reilu eivätkä ihmiset mukavia. Eivät aina. Välillä on pimeää, välillä on kylmä mutta aina välillä laihtuu päivässä puoli kiloa yrittämättä.  Niin kuin on huonoja päiviä, on myös hyviä. Kaikki naurattaa/hymyilyttää ja tuntuu, että on osana jotain mahtavaa. Sitä elämä on. Ylä-ja alamäkiä.

                              

What's up?

Aloitan alusta. Poistin paljon postauksia. Haluan blogiini erilaista tekstiä.

Kerron ensiksi vähän itsestäni.

Mun nimi on Nada. Nimeni tarkoittaa kastetta. Olen 21-vuotias lukion käynyt lähihoitaja. Mielenterveys-ja päihdetyöhön suuntautunut. Olen tällä hetkellä terveysasemalla töissä, mutta tämä on väliaikaista, koska aion syksyllä jatkaa opiskelua. Musta tulee psykologi tai sitten ehkä luokanopettaja. En tiedä vielä.

Olen positiivinen, iloinen, tykkään hassutella ja piristää muita. Olen myös todella kärsimätön ja petyn helposti. En kestä sitä, kun ihmiset on jatkuvasti myöhässä, kun joku hyssyttää tai kun joku kertoo tietävänsä mitä minun päässä liikkuu.  En itsekään tiedä aina mitä mun päässä liikkuu. Kutitus on pahin vankila ikinä.  Olen välillä hoono soomi. Ei sen takia etten osaa puhua oikein (tai ehkä sitäki joskus), vaan siksi etten aina ajattele ennen kuin puhun. Luen vain ja pelkästään Torey Hayden kirjoja. En tiedä miksi. Voisin lukea muitakin, mutta käyn niin harvoin kirjastossa. Tykkään pinkistä, kengistä ja laukuista. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Eksyn usein. On 70-vuotiaan muisti. Vaikka tietäisikin jotain niin tunnen tarvetta aina varmistaa silti. Olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin ketä en näe päivittäin. Rakastan musiikkia ja laulamista. Kun jännitän alan höpöttämään kaikkea randomia. Innostumisestani seuraa pieni lissu-kiljahdus. En nyt keksi muuta, mut ainaki näistä asioista muodostuu yksi 153 cm pätkä  Nada.

What if..?

Mitä jos voisit palata takaisin ajassa johonkin tiettyyn hetkeen ja tehdä asiat toisin. Olen ajatellut tätä lähiaikoina paljon. Kunpa voisikin palata. Ikävä kyllä elämä ei toimi niin. Kun hetki menee ohi niin se on ohi ikuisesti eikä siihen voi palata. Mutta mitä jos voisi? Minkä hetken valitsisit? Ja mitä tekisit toisin? Tiedän mitä minä tekisin toisin...

Think positive..

Musta tuntuu pitkästä aikaa, että asiat alkaa mennä hyvin. Oon taas ottanu käyttöön mun positiivisen ajattelun. Yrittäny nähdä hyvää kaikessa, löytäny asioiden valoisan puolen. Mä oon aina ollu positiivinen ihminen, mutta välillä sitä ei jaksa ajatella optimistisesti kun peräkkäin niin moni asia menee pieleen ja pettymyksiä tulee koko ajan. Mutta pitää vain muistaa, että kyllä se sateenkaari sieltä sen sateen jälkeen ilmestyy. Positiivisen ajattelun voimalla voi saavuttaa vaikka mitä. Pitää osata iloita niitä elämän pieniä asioita.

 

 

 

 

 

Challenge accepted..

Mun kaveri teki mulle tämmosen haasteen, joten teen sen nyt tässä. Mut teen sen vaan puoliks, koska olen vaan niin huono jatkamaan näitä :P

Here we go..

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

 

11 asiaa musta

 

1. Viaton

Mua on kuvailtu tällä sanalla niin monta kertaa ja niin moni ihminen on sanonu tän mulle. Muistan, että ihmistä outona silloin ja olin et miten niin viaton. Nyt ymmärrän miksi mua kuvailtiin näin. Haluaisin osan mun viattomuudesta takaisin.

 

2. Musiikin parantava voima

Oikeesti aina kun mulla on todella huono päivä menossa tai tapahtui mitä vaan, niin pistän musiikkia soimaan ja mulle tulee parempi olo.

 

3. En edes huomaa sitä

Minulla on tapana laulaa....usein. Laulan todella paljon. Laulan ihan oikeita biisejä, mutta myös ns. "omia biisejä", jotka sävellän samalla kun teen jotain. Esim. olen koneella Nelly.comin sivulla niin laulan jotai tyhmää mekoista. Pahinta on se, etten aina edes huomaa sitä itse vaan ihmiset huomauttavat siitä.

 

4. Lahja ja kirous

Huomaan todella herkästi ihmisten tunteita ja ajatuksia heidän kehonkielestään. Olen aina ollut sellainen, että katson todella tarkasti ihmisten ilmeitä ja kehonkieltä. Tää on mielestäni sekä lahja että kirous, koska välillä jonkun sanomaton viesti voi olla hyvinkin loukkaavaa.

 

5. Defenssi

Joskut asiat on sellaisia, etten yksinkertaisesti kestä niitä. Olen pienestä asti tehnyt tätä ja olen nyt aika hyvä tässä. Nimittäin kieltämisessä. Kiellän ja kiellän. Sitä ei tapahtunut. En anna itseni ajatella asiaa. Tiedän, ettei se ole hyvä tapa käsitellä asioita, mutta se on  mun itsesuojelukeino.

 

6. Sisäinen psykologini

Tää on vähän hassua nyt kun ajattelen sitä, mutta sisälläni asuu pieni psykologi, joka auttaa minua käsittelemään asioita. Vaikka olenkin hyvä asioiden kieltämisessä niin välillä ajatus karkaa sieltä esiin ja rupean ajattelemaan näitä asioita ja pikku psykologi minussa auttaa minua käsittelemään ja ymmärtämään. Hän on aika hyvä työssään xD PS. Mussa ei ole oikeasti mitään "vikaa"...tai no ehkä se on mielipidekysymys, mutta ei minussa oikeasti asu pientä ihmistä, joka on ammatiltaan psykologi :P

 

7. Luulen olevani hauska

Olen yksi niitä ihmisiä, jotka nauravat omille vitseilleen. Se näyttää ehkä tyhmältä, mutta en voi sille mitään, että olen vaan niin hauska.

 

8. Rakastan..

...pinkkiä. Pinkki on vaan paras väri.

 

9. Optimisti all the way

Tää on välillä aika hirveetä. Mutta mä aina vaan jaksan toivoa ja toivoa. Toivon aina parasta oli sitten tilanne mikä tahansa. Vaikka olis selvää ettei jokin asia tule tapahtumaan niin mä uskon ihmeisiin ja siihe et melkein mikään ei oo mahdotonta.

 

10. Rakastan...

...koko sydämelläni.

 

11. Rauhallinen pelle

Olen aika rauhallinen ihminen. Saatan olla tunnin ryhmässä sanomatta sanaakaan, kuuntelen vaan muita. Mutta välillä olen taas täysi pelle. Tätä puolta minusta ei kuitenkaan kaikki näe.

 

11 haastajan kysymystä

 

1. Mitkä kolme asiaa muuttaisit itsessäsi jos olisi pakko?

- Ylianalysoin kaikkea

- Pelkään ottaa riskejä

- Loukkaannun liian helposti

 

2. Oletko koskaan jättänyt jotain tekemättä ja katunut sitä jälkeenpäin? Kerro mitä.

- No on käynyt pari kertaa niin, että oli aikomus tehdä jotain tai sanoa jotain mut jänistin lopulta. Mut isoin juttu mistä jänistin niin sitä en kadu, koska näin jälkeen päin katsottuna on parempi etten ottanut sitä riskiä.

 

3. Onko sinulla jotain outoja tapoja, mitä kovin monella muulla ei ole? Millaisia?

- Oudoin tapani on varmaankin juuri se, että laulan välillä siitä mitä olen tekemässä.

 

4. Mitä tv-sarjaa tai elokuvaa elämäsi muistuttaa?

- En usko, että mitään. Mun elämä on liian tylsää.

 

5. Mieleenpainuvin lapsuudenmuisto?

- Muistan, että pienenä, kun vielä asuin Unkarissa niin katottii aina joka aamu MTV:tä tai Tom&Jerry ennen ku mentii päiväkotiin.

 

6. Missä toivot olevasi viiden vuoden päästä?

- Opiskelemassa psykologiaa yliopistossa.

 

7. Jos löytäisit taikalampun ja saisit kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?

- Hyvää terveyttä kaikille mun perheessä oleville

- Että olisin rikas

- Itsevarmuutta

 

8. Jos saisit matkustaa ajassa... Matkustaisitko tulevaisuuteen vai menneisyyteen?

- Menneisyyteen, on paljon mitä haluisin tehdä toisin.

 

9. Viime kesän hauskin muisto?

- Eid

 

10. Jokin merkittävä hetki elämässäsi, jonka tulet muistamaan aina?

-  Se hetki, jolloin tajusin kaiken muuttuneen.

 

11. Jokin pieni asia itsestäsi, jota kovin moni muu ei tiedä?

- Pienenä mun lempinimi oli cérnametélt eli suomeks vermiselli.

 

 

...wait for it...

Changes are coming. No. They're running towards me, stomping all over me and crushing every bone in my body. I've never liked changes. And these ones feel overwhelming. But it's my fault. I asked for this. I wanted this so much. And now I'm terrified...