Rupesin tuossa äsken miettimään tunteita ja tunnetiloja. Tunteet säätelevät toimintaamme jatkuvasti. Eilen minulla oli yksi niitä päiviä, jolloin mikään ei mennyt putkeen. Kaikki meni väärin tai pieleen. Kaikki olivat ärsyttäviä ja tahallaan yrittivät loukata. On helppo syyttää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä huonosta päivästä, mutta tekivätkö he oikeasti jotain väärin? Vai tulkitsinko joka tilanteen niin, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei ole hauskaa, joka tyhmä vitsi on loukkaava ja kiusoittelusta voi saada vankeustuomion. En sano, että olemme vainoharhaisia. Jonkun loukkaavat sanat tai teot voivat todellakin olla juuri sitä. Mutta ehkä reaktiomme on eri kun on huono päivä muutenkin menossa. Näemme asioiden pimeän puolen ja ehkä jopa etsimme negatiivisia asioita? Tiedostamatta. Ihmisinä rakastamme itsesäälissä rypemistä. Esimerkkinä masennus. En puhu itsemurhaa suunnittelevan lääkkeitä popsivan masennuksesta vaan masiksesta. Jokaisella on vähän masis joskus. On turta olo, mikään ei kiinnosta ja voisi vaan maata sängyn pohjalla peiton alla koko päivän. Totuus on se, ettei elämä ole reilu eivätkä ihmiset mukavia. Eivät aina. Välillä on pimeää, välillä on kylmä mutta aina välillä laihtuu päivässä puoli kiloa yrittämättä. Niin kuin on huonoja päiviä, on myös hyviä. Kaikki naurattaa/hymyilyttää ja tuntuu, että on osana jotain mahtavaa. Sitä elämä on. Ylä-ja alamäkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti