It's a beautiful day people!

Jotenkin tämä on vaan niin hyvä päivä. Ei ole tapahtunut mitään mikä olisi tehnyt tästä päivästä mitenkään erityisen kivaa. Päinvastoin. Nukuin erittäin huonosti kun odotin koko yön herätyskellon soimista. Joten nyt väsyttää. Ja täällä töissä on ollut aika tavallista eli aika tylsää. Mutta silti tosi hyvä fiilis! Enää puolitoista tuntia vapauteen ja ihanaa ettei tarvitse tehdä mitään töiden jälkeen vaan voi vain ottaa rennosti. Odotan niin sitä hetkeä, että voi laittaa musat korviin ja astua ulos tästä rakennuksesta. Aloitin tänään myös pääsykokeisiin lukemisen. Ehdin työn ohessa vain sivun tai kaksi lukea, mutta silti se on nyt aloitettu! Vaikka mahikset päästä lukemaan sitä alaa mitä haluan on pienet, silti olen toiveikas. Tuskin jaksan odottaa ensi syksyyn. Wuhuu, loving life! Ps. En ole vetänyt mitään. 

Creepy..

Joku ramdom mies seurasi minua eilen. Tulin juuri töistä ja olin matkalla postiin hakemaan H&M :ltä tilaamaani pakettia :D Jeii Kävelin tiksin rosson ohi ja siellä sen edessä seisoi sellainen nuori kaksikymmäntä jotain vuotias mies. Huomasin sen katselevan, mutta ajattelin vaan, että minulla on varmaankin menossa hyvä huivi päivä vaan xD Minulla oli jalassa uudet kengät mitkä näyttää tosi hyvältä, mutta sattuu kuin joku puukottaisi jalkoihin joka askeleella. Eli siis kävelin tahtomattani aika hitaasti. Olin väsynyt enkä jaksanut kiinnittää häneen yhtään sen enempää huomiota. Niimpä menin postiin sisälle odotin minun vuoroa ja kun tulin ulos huomasin kyseisen miehen siirtyneen postin puoleiselle sivulle seisomaan. Siinä se vaan seisoi ja katseli minua. Olin, että okei..? Samalla äiti soitti ja pyysi käymään kaupassa ostamassa lautasliinoja ja suklaata kun suklaahimo iski. Päätin käväistä tarjoustalossa kun se oli minua lähinnä oleva kauppa ja myöskin lähellä bussipysäkkiä, johon olin seuraavaksi matkalla. Olin nyt tarjoustalossa ja soitin äidille ja kysyin et mitä suklaata halusi. Samalla kyseinen mies käveli minun ohi. Se seurasi minua tarjoustaloon! Ajattelin, että toi tyyppi alkaa pikkasen olla karmiva. Tarjoustalon sisällä sitä näkyi joka puolella. Sitten en nähnyt sitä niin ajattelin, että olinpas ollut vainoharhainen. Ei se minua seurannut. Kaikki oli vain sattumaa enkä ollutkaan niin tärkeä kuin olin luullut. Sitten menin kassalle ja olin menossa ulos kun huomasin et se seisoi siellä pelaamassa niitä rahapelejä ja odotti että tulen ulos. Tuli minun perässä ulos muttei onneksi enää seurannut bussiin.

Mitä? Onko aamu jo?

Heräsin klo 3.45. Näin painajaista maailman ihanimmasta eläimestä. Ja katsottiin eilen pikkusiskon kanssa Evil Deadin trailer niin tietenkin sen piti tulla  mieleen juuri sillä hetkellä. En katso yleensä kauhuelokuvia. En pidä niistä. Tai no en tykkää tietyntyyppisistä. Esim. Saw- elokuvat eivät häiritse minua ollenkaan. Pahinta oli tieto siitä, että olisin voinut nukkua vielä 2 tuntia. Nukahdin siinä 30-45 minuutin kuluttua. Tuntui siltä kuin olisin nukkunut 5 minuuttia ennen kuin herätys soi. Kiva alku viikolle. Ja tänään 7.45-16.15 päivä. Hurray.. Ja äsken yksi mummo yski minun naamaan. Toivottavasti tulen kipeäksi. Silloin ainakin jotain positiivista olisi tullut siitä ällöttävästä kokemuksesta, nimittäin saikkua. Hauskaa päivänjatkoa vaan meille kaikille! And may the odds be ever in your favor!

Se hetki...

Sitä tunnetta kun herää keskellä yötä hetkeksi ja tajuaa, että huomenna on lauantai, ei voita mikään! Koko viikon odottaa viikonloppua ja kun se vihdoin ja viimein saapuu-wuhuuu!! Elämän pieniä iloja! 

Lääkäriä odotellessa..

Miksi lääkärille meno jännittää aina? Olen nyt lääkärin oven edessä odottamassa, että kutsuu sisään. Ja vaikka tiedän, ettei kyse ole mistään vakavasta niin pikkasen tuntuu hassulta silti. Olen yksi niitä ihmisiä, jotka ei mene lääkäriin mistään muusta syystä kuin poissaolotodistusta hakemassa flunssaan. Minulla on ollut jotain ongelmia keuhkojen kanssa, vaikeuksia hengittämisessä jne. Olen vaivan kanssa tasan kerran käynyt lääkärissä. Törkein lääkäri ikinä osui kohdalleni ja totesi, ettei ole astmaa, muttei sitten ruvennu selvittelemään miksen sitten saa kunnolla hengitettyä. On muuten nyt töissä samalla terveysasemalla kuin minäkin. Luovutin sen jälkeen. Vaiva on ollut jo monta monta vuotta ja jos en vielä ole kuollut siihen niin tuskin kuolen nytkään. Ja olen muutenkin sellainen, että mieluummin elän epätietoisuudessa ja kuolen yhtäkkiä kuin haluaisin tietää vaivan ja miten pitkään elän vielä. Dramaattista ajattelua? Rupesin vaan tässä miettimään kaikenlaista odotellessani. 

11.11 Make a wish!

Uskotko tähän? Sanotaan, että kun kello näyttää 11.11 niin saa toivoa jotain. Itse en usko, mutta silti kun kello näyttää 11.11, toivon. Miksi teen näin? Koska uskon, ettei mikään ole mahdotonta. Vaikken usko johonkin niin se ei tarkoita, ettei se ole olemassa. Kaikki ei ole silmin nähtävää tai käsin kosketeltavaa. Ja jos on pieninkin mahdollisuus, että se toive voisi toteutua niin miksen toivoisi. Toiveeni ovat kuitenkin aina todella syvällisiä. Se kuuluu asiaan. Ei voi toivoa, että ne kengät jota on halunnut ostaa tulisivat alennukseen. Se olisi väärin jostain syystä. 

Pohdiskelua tauolla

Rupesin tuossa äsken miettimään tunteita ja tunnetiloja. Tunteet säätelevät toimintaamme jatkuvasti. Eilen minulla oli yksi niitä päiviä, jolloin mikään ei mennyt putkeen. Kaikki meni väärin tai pieleen. Kaikki olivat ärsyttäviä ja tahallaan yrittivät loukata. On helppo syyttää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä huonosta päivästä, mutta tekivätkö he oikeasti jotain väärin? Vai tulkitsinko joka tilanteen niin, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei ole hauskaa, joka tyhmä vitsi on loukkaava ja kiusoittelusta voi saada vankeustuomion. En sano, että olemme vainoharhaisia. Jonkun loukkaavat sanat tai teot voivat todellakin olla juuri sitä. Mutta ehkä reaktiomme on eri kun on huono päivä muutenkin menossa. Näemme asioiden pimeän puolen ja ehkä jopa etsimme negatiivisia asioita? Tiedostamatta. Ihmisinä rakastamme itsesäälissä rypemistä. Esimerkkinä masennus. En puhu itsemurhaa suunnittelevan lääkkeitä popsivan masennuksesta vaan masiksesta. Jokaisella on vähän masis  joskus. On turta olo, mikään ei kiinnosta ja voisi vaan maata sängyn pohjalla peiton alla koko päivän. Totuus on se, ettei elämä ole reilu eivätkä ihmiset mukavia. Eivät aina. Välillä on pimeää, välillä on kylmä mutta aina välillä laihtuu päivässä puoli kiloa yrittämättä.  Niin kuin on huonoja päiviä, on myös hyviä. Kaikki naurattaa/hymyilyttää ja tuntuu, että on osana jotain mahtavaa. Sitä elämä on. Ylä-ja alamäkiä.