Auts..

Eilen töissä ollessani kaaduin portaissa kun olin menossa kerrosta ylöspäin. Otin käsillä vastaan ja satutin vasemman käteni. Sidottiin mun käsi ja jatkoin töitä. On kyllä vieläki kipee. Mulle ei oikeastaan ikinä tapahdu mitään, joten tämä on minulle vähän outoa. Hassuinta on se, että tämä on jo toinen kerta kun piti täyttää työtapaturma ilmoitus. Täytin ensimmäisen pari vuotta sitten kun löin pääni kiipeilytelineen metalliosaan kun olin pk:ssa töissä. Kävelin sen alta yhden lapsen luo kun joku huusi nimeäni ja nostin pääni ylös ja löin pääni. Sain silloin aivotärähdyksen ja nyt kaaduin portaissa. Molemmat kerrat aika noloja. Tänään lääkärille rtg kuva et näkis onko murtumaa. Jos on murtuma niin olisi toinen kerta. Oikean käteni pikkusormi murtui kun olin ekalla luokalla. Kompastuin siihen pieneen metalliin, jolla pidetään ovea auki. Koulussa välkällä tapahtui. Pelästyin silloin niin paljon, että en kertonut kellekään mitä oli tapahtunut. Tietenkin opettajat huomasi, että jotain oli vialla niin mä valehtelin ja kerroin, että se oli toinen käsi. Vasta kun pääsin koulusta kotiin äiti huomasi, että pidin oikeaa kättäni oudosti niin mentiin lääkärille ja käsi kipsattiin. Mamia en onnistunut huijaamaan. 

We're all pretty messed up...

We're all pretty messed up. One way or another. It's our parents' fault. But guess what. They're messed up too. And that's their parents' fault. It's a vicious cycle. Once we have children we'll do the same thing to them. Even though we swear we won't make the same mistakes our parents did. I'm not saying we have bad parents. I love my parents very much but I'm pretty messed up because of them. I don't know why this happens. I can't figuire out an upside to this "phenomenon". Maybe so that we learn that our parents are people too with real emotions and they make mistakes too. Maybe it's so that we learn to take care of them when they mess up or when they're down. Because as we all get older the roles will be reversed. We'll be the ones taking care of them. And if we had a perfect image of them in our heads, that they're indestructible maybe we won't be there for them the same way because we think they don't need us that much. "They'll be fine, they always are"  instead of thinking "I should go help that poor sucker out, he couldn't even ever remember to pick me up from school on time. How can he remeber to feed himself." I don't know. Maybe life's just messed up all around. But don't be so hard on your parents for making mistakes because they're the way they are because of the mistakes their parents made with them. And you shouldn't be judging when you'll probably do the same thing a few years from now. Some people break the cycle. And children, that is the story of how serial killers are born. They have too much spare time on their hands with their perfect parents that they have time to come up with some messed up shit. So thank you mommy and daddy for making mistakes so that I could grow up to be a nurse instead of a serial killer. So yeah, we're all pretty messed up but I for one say thank god for that!

It's a beautiful day people!

Jotenkin tämä on vaan niin hyvä päivä. Ei ole tapahtunut mitään mikä olisi tehnyt tästä päivästä mitenkään erityisen kivaa. Päinvastoin. Nukuin erittäin huonosti kun odotin koko yön herätyskellon soimista. Joten nyt väsyttää. Ja täällä töissä on ollut aika tavallista eli aika tylsää. Mutta silti tosi hyvä fiilis! Enää puolitoista tuntia vapauteen ja ihanaa ettei tarvitse tehdä mitään töiden jälkeen vaan voi vain ottaa rennosti. Odotan niin sitä hetkeä, että voi laittaa musat korviin ja astua ulos tästä rakennuksesta. Aloitin tänään myös pääsykokeisiin lukemisen. Ehdin työn ohessa vain sivun tai kaksi lukea, mutta silti se on nyt aloitettu! Vaikka mahikset päästä lukemaan sitä alaa mitä haluan on pienet, silti olen toiveikas. Tuskin jaksan odottaa ensi syksyyn. Wuhuu, loving life! Ps. En ole vetänyt mitään. 

Creepy..

Joku ramdom mies seurasi minua eilen. Tulin juuri töistä ja olin matkalla postiin hakemaan H&M :ltä tilaamaani pakettia :D Jeii Kävelin tiksin rosson ohi ja siellä sen edessä seisoi sellainen nuori kaksikymmäntä jotain vuotias mies. Huomasin sen katselevan, mutta ajattelin vaan, että minulla on varmaankin menossa hyvä huivi päivä vaan xD Minulla oli jalassa uudet kengät mitkä näyttää tosi hyvältä, mutta sattuu kuin joku puukottaisi jalkoihin joka askeleella. Eli siis kävelin tahtomattani aika hitaasti. Olin väsynyt enkä jaksanut kiinnittää häneen yhtään sen enempää huomiota. Niimpä menin postiin sisälle odotin minun vuoroa ja kun tulin ulos huomasin kyseisen miehen siirtyneen postin puoleiselle sivulle seisomaan. Siinä se vaan seisoi ja katseli minua. Olin, että okei..? Samalla äiti soitti ja pyysi käymään kaupassa ostamassa lautasliinoja ja suklaata kun suklaahimo iski. Päätin käväistä tarjoustalossa kun se oli minua lähinnä oleva kauppa ja myöskin lähellä bussipysäkkiä, johon olin seuraavaksi matkalla. Olin nyt tarjoustalossa ja soitin äidille ja kysyin et mitä suklaata halusi. Samalla kyseinen mies käveli minun ohi. Se seurasi minua tarjoustaloon! Ajattelin, että toi tyyppi alkaa pikkasen olla karmiva. Tarjoustalon sisällä sitä näkyi joka puolella. Sitten en nähnyt sitä niin ajattelin, että olinpas ollut vainoharhainen. Ei se minua seurannut. Kaikki oli vain sattumaa enkä ollutkaan niin tärkeä kuin olin luullut. Sitten menin kassalle ja olin menossa ulos kun huomasin et se seisoi siellä pelaamassa niitä rahapelejä ja odotti että tulen ulos. Tuli minun perässä ulos muttei onneksi enää seurannut bussiin.

Mitä? Onko aamu jo?

Heräsin klo 3.45. Näin painajaista maailman ihanimmasta eläimestä. Ja katsottiin eilen pikkusiskon kanssa Evil Deadin trailer niin tietenkin sen piti tulla  mieleen juuri sillä hetkellä. En katso yleensä kauhuelokuvia. En pidä niistä. Tai no en tykkää tietyntyyppisistä. Esim. Saw- elokuvat eivät häiritse minua ollenkaan. Pahinta oli tieto siitä, että olisin voinut nukkua vielä 2 tuntia. Nukahdin siinä 30-45 minuutin kuluttua. Tuntui siltä kuin olisin nukkunut 5 minuuttia ennen kuin herätys soi. Kiva alku viikolle. Ja tänään 7.45-16.15 päivä. Hurray.. Ja äsken yksi mummo yski minun naamaan. Toivottavasti tulen kipeäksi. Silloin ainakin jotain positiivista olisi tullut siitä ällöttävästä kokemuksesta, nimittäin saikkua. Hauskaa päivänjatkoa vaan meille kaikille! And may the odds be ever in your favor!

Se hetki...

Sitä tunnetta kun herää keskellä yötä hetkeksi ja tajuaa, että huomenna on lauantai, ei voita mikään! Koko viikon odottaa viikonloppua ja kun se vihdoin ja viimein saapuu-wuhuuu!! Elämän pieniä iloja! 

Lääkäriä odotellessa..

Miksi lääkärille meno jännittää aina? Olen nyt lääkärin oven edessä odottamassa, että kutsuu sisään. Ja vaikka tiedän, ettei kyse ole mistään vakavasta niin pikkasen tuntuu hassulta silti. Olen yksi niitä ihmisiä, jotka ei mene lääkäriin mistään muusta syystä kuin poissaolotodistusta hakemassa flunssaan. Minulla on ollut jotain ongelmia keuhkojen kanssa, vaikeuksia hengittämisessä jne. Olen vaivan kanssa tasan kerran käynyt lääkärissä. Törkein lääkäri ikinä osui kohdalleni ja totesi, ettei ole astmaa, muttei sitten ruvennu selvittelemään miksen sitten saa kunnolla hengitettyä. On muuten nyt töissä samalla terveysasemalla kuin minäkin. Luovutin sen jälkeen. Vaiva on ollut jo monta monta vuotta ja jos en vielä ole kuollut siihen niin tuskin kuolen nytkään. Ja olen muutenkin sellainen, että mieluummin elän epätietoisuudessa ja kuolen yhtäkkiä kuin haluaisin tietää vaivan ja miten pitkään elän vielä. Dramaattista ajattelua? Rupesin vaan tässä miettimään kaikenlaista odotellessani. 

11.11 Make a wish!

Uskotko tähän? Sanotaan, että kun kello näyttää 11.11 niin saa toivoa jotain. Itse en usko, mutta silti kun kello näyttää 11.11, toivon. Miksi teen näin? Koska uskon, ettei mikään ole mahdotonta. Vaikken usko johonkin niin se ei tarkoita, ettei se ole olemassa. Kaikki ei ole silmin nähtävää tai käsin kosketeltavaa. Ja jos on pieninkin mahdollisuus, että se toive voisi toteutua niin miksen toivoisi. Toiveeni ovat kuitenkin aina todella syvällisiä. Se kuuluu asiaan. Ei voi toivoa, että ne kengät jota on halunnut ostaa tulisivat alennukseen. Se olisi väärin jostain syystä. 

Pohdiskelua tauolla

Rupesin tuossa äsken miettimään tunteita ja tunnetiloja. Tunteet säätelevät toimintaamme jatkuvasti. Eilen minulla oli yksi niitä päiviä, jolloin mikään ei mennyt putkeen. Kaikki meni väärin tai pieleen. Kaikki olivat ärsyttäviä ja tahallaan yrittivät loukata. On helppo syyttää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä huonosta päivästä, mutta tekivätkö he oikeasti jotain väärin? Vai tulkitsinko joka tilanteen niin, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei ole hauskaa, joka tyhmä vitsi on loukkaava ja kiusoittelusta voi saada vankeustuomion. En sano, että olemme vainoharhaisia. Jonkun loukkaavat sanat tai teot voivat todellakin olla juuri sitä. Mutta ehkä reaktiomme on eri kun on huono päivä muutenkin menossa. Näemme asioiden pimeän puolen ja ehkä jopa etsimme negatiivisia asioita? Tiedostamatta. Ihmisinä rakastamme itsesäälissä rypemistä. Esimerkkinä masennus. En puhu itsemurhaa suunnittelevan lääkkeitä popsivan masennuksesta vaan masiksesta. Jokaisella on vähän masis  joskus. On turta olo, mikään ei kiinnosta ja voisi vaan maata sängyn pohjalla peiton alla koko päivän. Totuus on se, ettei elämä ole reilu eivätkä ihmiset mukavia. Eivät aina. Välillä on pimeää, välillä on kylmä mutta aina välillä laihtuu päivässä puoli kiloa yrittämättä.  Niin kuin on huonoja päiviä, on myös hyviä. Kaikki naurattaa/hymyilyttää ja tuntuu, että on osana jotain mahtavaa. Sitä elämä on. Ylä-ja alamäkiä.