Moi taas!

Pitkästä aikaa kirjoittamassa. No mitä tässä välissä on tapahtunut? Lukenut pääsykokeisiin ja ollut töissä. Eipä paljo muuta. Hakemassa siis helsingin yliopistoon. Fingers crossed et pääsen sisään. Mut ei siitä nyt enempää. Oon viimeiset kaks tuntii viettäny katsellen youtube videoita. Tykkään katsoa muotigurujen videoita. Oikeesti pystyykö joku kertomaan miten niillä on varaa shoppailla noin paljo. Ei mulla ole vaikka on kaksi duunipaikkaa. Khyl, oon vähä broke niinku all the time. Mut ei se mitää ku voin pitkästä aikaa sanoa olevani enemmän tai vähemmän onnellinen. Ei ole tapahtunut mitään isoa. Enemmänki mielentila asia. Jos pääsen sisään sinne yliopistoon niin jatkuukin varmasti samaan suuntaan. Sain ton kuulostamaan siltä ku olisin ollut masentunu tai jotai aikasemmin. Kuka tahansa joka tuntee mut tietää, että se olis lähes mahdotonta mulle. Ei siis mitää sellaista, huonompia aikoja vaan ollu. Ainiin pääsiäinen oli kans just. En oikee juhlinu mitenkää hirveesti mut just tarpeeks et syyllisyys vaivaa syötystä suklaamäärästä. Hups. Zedd ft. Hayley Williams- stay the night soi tällä hetkellä and loving it. Oikeesti jotenki tekee mieli laulaa mukana. Zedd-clarity on muute ihana! Tiedän, että kadun tän sanomista tosi pian ku tulee niin kuuma, mut kiva et kesä on tullut. 

Auts..

Eilen töissä ollessani kaaduin portaissa kun olin menossa kerrosta ylöspäin. Otin käsillä vastaan ja satutin vasemman käteni. Sidottiin mun käsi ja jatkoin töitä. On kyllä vieläki kipee. Mulle ei oikeastaan ikinä tapahdu mitään, joten tämä on minulle vähän outoa. Hassuinta on se, että tämä on jo toinen kerta kun piti täyttää työtapaturma ilmoitus. Täytin ensimmäisen pari vuotta sitten kun löin pääni kiipeilytelineen metalliosaan kun olin pk:ssa töissä. Kävelin sen alta yhden lapsen luo kun joku huusi nimeäni ja nostin pääni ylös ja löin pääni. Sain silloin aivotärähdyksen ja nyt kaaduin portaissa. Molemmat kerrat aika noloja. Tänään lääkärille rtg kuva et näkis onko murtumaa. Jos on murtuma niin olisi toinen kerta. Oikean käteni pikkusormi murtui kun olin ekalla luokalla. Kompastuin siihen pieneen metalliin, jolla pidetään ovea auki. Koulussa välkällä tapahtui. Pelästyin silloin niin paljon, että en kertonut kellekään mitä oli tapahtunut. Tietenkin opettajat huomasi, että jotain oli vialla niin mä valehtelin ja kerroin, että se oli toinen käsi. Vasta kun pääsin koulusta kotiin äiti huomasi, että pidin oikeaa kättäni oudosti niin mentiin lääkärille ja käsi kipsattiin. Mamia en onnistunut huijaamaan. 

We're all pretty messed up...

We're all pretty messed up. One way or another. It's our parents' fault. But guess what. They're messed up too. And that's their parents' fault. It's a vicious cycle. Once we have children we'll do the same thing to them. Even though we swear we won't make the same mistakes our parents did. I'm not saying we have bad parents. I love my parents very much but I'm pretty messed up because of them. I don't know why this happens. I can't figuire out an upside to this "phenomenon". Maybe so that we learn that our parents are people too with real emotions and they make mistakes too. Maybe it's so that we learn to take care of them when they mess up or when they're down. Because as we all get older the roles will be reversed. We'll be the ones taking care of them. And if we had a perfect image of them in our heads, that they're indestructible maybe we won't be there for them the same way because we think they don't need us that much. "They'll be fine, they always are"  instead of thinking "I should go help that poor sucker out, he couldn't even ever remember to pick me up from school on time. How can he remeber to feed himself." I don't know. Maybe life's just messed up all around. But don't be so hard on your parents for making mistakes because they're the way they are because of the mistakes their parents made with them. And you shouldn't be judging when you'll probably do the same thing a few years from now. Some people break the cycle. And children, that is the story of how serial killers are born. They have too much spare time on their hands with their perfect parents that they have time to come up with some messed up shit. So thank you mommy and daddy for making mistakes so that I could grow up to be a nurse instead of a serial killer. So yeah, we're all pretty messed up but I for one say thank god for that!

It's a beautiful day people!

Jotenkin tämä on vaan niin hyvä päivä. Ei ole tapahtunut mitään mikä olisi tehnyt tästä päivästä mitenkään erityisen kivaa. Päinvastoin. Nukuin erittäin huonosti kun odotin koko yön herätyskellon soimista. Joten nyt väsyttää. Ja täällä töissä on ollut aika tavallista eli aika tylsää. Mutta silti tosi hyvä fiilis! Enää puolitoista tuntia vapauteen ja ihanaa ettei tarvitse tehdä mitään töiden jälkeen vaan voi vain ottaa rennosti. Odotan niin sitä hetkeä, että voi laittaa musat korviin ja astua ulos tästä rakennuksesta. Aloitin tänään myös pääsykokeisiin lukemisen. Ehdin työn ohessa vain sivun tai kaksi lukea, mutta silti se on nyt aloitettu! Vaikka mahikset päästä lukemaan sitä alaa mitä haluan on pienet, silti olen toiveikas. Tuskin jaksan odottaa ensi syksyyn. Wuhuu, loving life! Ps. En ole vetänyt mitään. 

Creepy..

Joku ramdom mies seurasi minua eilen. Tulin juuri töistä ja olin matkalla postiin hakemaan H&M :ltä tilaamaani pakettia :D Jeii Kävelin tiksin rosson ohi ja siellä sen edessä seisoi sellainen nuori kaksikymmäntä jotain vuotias mies. Huomasin sen katselevan, mutta ajattelin vaan, että minulla on varmaankin menossa hyvä huivi päivä vaan xD Minulla oli jalassa uudet kengät mitkä näyttää tosi hyvältä, mutta sattuu kuin joku puukottaisi jalkoihin joka askeleella. Eli siis kävelin tahtomattani aika hitaasti. Olin väsynyt enkä jaksanut kiinnittää häneen yhtään sen enempää huomiota. Niimpä menin postiin sisälle odotin minun vuoroa ja kun tulin ulos huomasin kyseisen miehen siirtyneen postin puoleiselle sivulle seisomaan. Siinä se vaan seisoi ja katseli minua. Olin, että okei..? Samalla äiti soitti ja pyysi käymään kaupassa ostamassa lautasliinoja ja suklaata kun suklaahimo iski. Päätin käväistä tarjoustalossa kun se oli minua lähinnä oleva kauppa ja myöskin lähellä bussipysäkkiä, johon olin seuraavaksi matkalla. Olin nyt tarjoustalossa ja soitin äidille ja kysyin et mitä suklaata halusi. Samalla kyseinen mies käveli minun ohi. Se seurasi minua tarjoustaloon! Ajattelin, että toi tyyppi alkaa pikkasen olla karmiva. Tarjoustalon sisällä sitä näkyi joka puolella. Sitten en nähnyt sitä niin ajattelin, että olinpas ollut vainoharhainen. Ei se minua seurannut. Kaikki oli vain sattumaa enkä ollutkaan niin tärkeä kuin olin luullut. Sitten menin kassalle ja olin menossa ulos kun huomasin et se seisoi siellä pelaamassa niitä rahapelejä ja odotti että tulen ulos. Tuli minun perässä ulos muttei onneksi enää seurannut bussiin.

Mitä? Onko aamu jo?

Heräsin klo 3.45. Näin painajaista maailman ihanimmasta eläimestä. Ja katsottiin eilen pikkusiskon kanssa Evil Deadin trailer niin tietenkin sen piti tulla  mieleen juuri sillä hetkellä. En katso yleensä kauhuelokuvia. En pidä niistä. Tai no en tykkää tietyntyyppisistä. Esim. Saw- elokuvat eivät häiritse minua ollenkaan. Pahinta oli tieto siitä, että olisin voinut nukkua vielä 2 tuntia. Nukahdin siinä 30-45 minuutin kuluttua. Tuntui siltä kuin olisin nukkunut 5 minuuttia ennen kuin herätys soi. Kiva alku viikolle. Ja tänään 7.45-16.15 päivä. Hurray.. Ja äsken yksi mummo yski minun naamaan. Toivottavasti tulen kipeäksi. Silloin ainakin jotain positiivista olisi tullut siitä ällöttävästä kokemuksesta, nimittäin saikkua. Hauskaa päivänjatkoa vaan meille kaikille! And may the odds be ever in your favor!

Se hetki...

Sitä tunnetta kun herää keskellä yötä hetkeksi ja tajuaa, että huomenna on lauantai, ei voita mikään! Koko viikon odottaa viikonloppua ja kun se vihdoin ja viimein saapuu-wuhuuu!! Elämän pieniä iloja! 

Lääkäriä odotellessa..

Miksi lääkärille meno jännittää aina? Olen nyt lääkärin oven edessä odottamassa, että kutsuu sisään. Ja vaikka tiedän, ettei kyse ole mistään vakavasta niin pikkasen tuntuu hassulta silti. Olen yksi niitä ihmisiä, jotka ei mene lääkäriin mistään muusta syystä kuin poissaolotodistusta hakemassa flunssaan. Minulla on ollut jotain ongelmia keuhkojen kanssa, vaikeuksia hengittämisessä jne. Olen vaivan kanssa tasan kerran käynyt lääkärissä. Törkein lääkäri ikinä osui kohdalleni ja totesi, ettei ole astmaa, muttei sitten ruvennu selvittelemään miksen sitten saa kunnolla hengitettyä. On muuten nyt töissä samalla terveysasemalla kuin minäkin. Luovutin sen jälkeen. Vaiva on ollut jo monta monta vuotta ja jos en vielä ole kuollut siihen niin tuskin kuolen nytkään. Ja olen muutenkin sellainen, että mieluummin elän epätietoisuudessa ja kuolen yhtäkkiä kuin haluaisin tietää vaivan ja miten pitkään elän vielä. Dramaattista ajattelua? Rupesin vaan tässä miettimään kaikenlaista odotellessani. 

11.11 Make a wish!

Uskotko tähän? Sanotaan, että kun kello näyttää 11.11 niin saa toivoa jotain. Itse en usko, mutta silti kun kello näyttää 11.11, toivon. Miksi teen näin? Koska uskon, ettei mikään ole mahdotonta. Vaikken usko johonkin niin se ei tarkoita, ettei se ole olemassa. Kaikki ei ole silmin nähtävää tai käsin kosketeltavaa. Ja jos on pieninkin mahdollisuus, että se toive voisi toteutua niin miksen toivoisi. Toiveeni ovat kuitenkin aina todella syvällisiä. Se kuuluu asiaan. Ei voi toivoa, että ne kengät jota on halunnut ostaa tulisivat alennukseen. Se olisi väärin jostain syystä. 

Pohdiskelua tauolla

Rupesin tuossa äsken miettimään tunteita ja tunnetiloja. Tunteet säätelevät toimintaamme jatkuvasti. Eilen minulla oli yksi niitä päiviä, jolloin mikään ei mennyt putkeen. Kaikki meni väärin tai pieleen. Kaikki olivat ärsyttäviä ja tahallaan yrittivät loukata. On helppo syyttää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä huonosta päivästä, mutta tekivätkö he oikeasti jotain väärin? Vai tulkitsinko joka tilanteen niin, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei ole hauskaa, joka tyhmä vitsi on loukkaava ja kiusoittelusta voi saada vankeustuomion. En sano, että olemme vainoharhaisia. Jonkun loukkaavat sanat tai teot voivat todellakin olla juuri sitä. Mutta ehkä reaktiomme on eri kun on huono päivä muutenkin menossa. Näemme asioiden pimeän puolen ja ehkä jopa etsimme negatiivisia asioita? Tiedostamatta. Ihmisinä rakastamme itsesäälissä rypemistä. Esimerkkinä masennus. En puhu itsemurhaa suunnittelevan lääkkeitä popsivan masennuksesta vaan masiksesta. Jokaisella on vähän masis  joskus. On turta olo, mikään ei kiinnosta ja voisi vaan maata sängyn pohjalla peiton alla koko päivän. Totuus on se, ettei elämä ole reilu eivätkä ihmiset mukavia. Eivät aina. Välillä on pimeää, välillä on kylmä mutta aina välillä laihtuu päivässä puoli kiloa yrittämättä.  Niin kuin on huonoja päiviä, on myös hyviä. Kaikki naurattaa/hymyilyttää ja tuntuu, että on osana jotain mahtavaa. Sitä elämä on. Ylä-ja alamäkiä.

                              

What's up?

Aloitan alusta. Poistin paljon postauksia. Haluan blogiini erilaista tekstiä.

Kerron ensiksi vähän itsestäni.

Mun nimi on Nada. Nimeni tarkoittaa kastetta. Olen 21-vuotias lukion käynyt lähihoitaja. Mielenterveys-ja päihdetyöhön suuntautunut. Olen tällä hetkellä terveysasemalla töissä, mutta tämä on väliaikaista, koska aion syksyllä jatkaa opiskelua. Musta tulee psykologi tai sitten ehkä luokanopettaja. En tiedä vielä.

Olen positiivinen, iloinen, tykkään hassutella ja piristää muita. Olen myös todella kärsimätön ja petyn helposti. En kestä sitä, kun ihmiset on jatkuvasti myöhässä, kun joku hyssyttää tai kun joku kertoo tietävänsä mitä minun päässä liikkuu.  En itsekään tiedä aina mitä mun päässä liikkuu. Kutitus on pahin vankila ikinä.  Olen välillä hoono soomi. Ei sen takia etten osaa puhua oikein (tai ehkä sitäki joskus), vaan siksi etten aina ajattele ennen kuin puhun. Luen vain ja pelkästään Torey Hayden kirjoja. En tiedä miksi. Voisin lukea muitakin, mutta käyn niin harvoin kirjastossa. Tykkään pinkistä, kengistä ja laukuista. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Eksyn usein. On 70-vuotiaan muisti. Vaikka tietäisikin jotain niin tunnen tarvetta aina varmistaa silti. Olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin ketä en näe päivittäin. Rakastan musiikkia ja laulamista. Kun jännitän alan höpöttämään kaikkea randomia. Innostumisestani seuraa pieni lissu-kiljahdus. En nyt keksi muuta, mut ainaki näistä asioista muodostuu yksi 153 cm pätkä  Nada.

What if..?

Mitä jos voisit palata takaisin ajassa johonkin tiettyyn hetkeen ja tehdä asiat toisin. Olen ajatellut tätä lähiaikoina paljon. Kunpa voisikin palata. Ikävä kyllä elämä ei toimi niin. Kun hetki menee ohi niin se on ohi ikuisesti eikä siihen voi palata. Mutta mitä jos voisi? Minkä hetken valitsisit? Ja mitä tekisit toisin? Tiedän mitä minä tekisin toisin...

Think positive..

Musta tuntuu pitkästä aikaa, että asiat alkaa mennä hyvin. Oon taas ottanu käyttöön mun positiivisen ajattelun. Yrittäny nähdä hyvää kaikessa, löytäny asioiden valoisan puolen. Mä oon aina ollu positiivinen ihminen, mutta välillä sitä ei jaksa ajatella optimistisesti kun peräkkäin niin moni asia menee pieleen ja pettymyksiä tulee koko ajan. Mutta pitää vain muistaa, että kyllä se sateenkaari sieltä sen sateen jälkeen ilmestyy. Positiivisen ajattelun voimalla voi saavuttaa vaikka mitä. Pitää osata iloita niitä elämän pieniä asioita.

 

 

 

 

 

Challenge accepted..

Mun kaveri teki mulle tämmosen haasteen, joten teen sen nyt tässä. Mut teen sen vaan puoliks, koska olen vaan niin huono jatkamaan näitä :P

Here we go..

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

 

11 asiaa musta

 

1. Viaton

Mua on kuvailtu tällä sanalla niin monta kertaa ja niin moni ihminen on sanonu tän mulle. Muistan, että ihmistä outona silloin ja olin et miten niin viaton. Nyt ymmärrän miksi mua kuvailtiin näin. Haluaisin osan mun viattomuudesta takaisin.

 

2. Musiikin parantava voima

Oikeesti aina kun mulla on todella huono päivä menossa tai tapahtui mitä vaan, niin pistän musiikkia soimaan ja mulle tulee parempi olo.

 

3. En edes huomaa sitä

Minulla on tapana laulaa....usein. Laulan todella paljon. Laulan ihan oikeita biisejä, mutta myös ns. "omia biisejä", jotka sävellän samalla kun teen jotain. Esim. olen koneella Nelly.comin sivulla niin laulan jotai tyhmää mekoista. Pahinta on se, etten aina edes huomaa sitä itse vaan ihmiset huomauttavat siitä.

 

4. Lahja ja kirous

Huomaan todella herkästi ihmisten tunteita ja ajatuksia heidän kehonkielestään. Olen aina ollut sellainen, että katson todella tarkasti ihmisten ilmeitä ja kehonkieltä. Tää on mielestäni sekä lahja että kirous, koska välillä jonkun sanomaton viesti voi olla hyvinkin loukkaavaa.

 

5. Defenssi

Joskut asiat on sellaisia, etten yksinkertaisesti kestä niitä. Olen pienestä asti tehnyt tätä ja olen nyt aika hyvä tässä. Nimittäin kieltämisessä. Kiellän ja kiellän. Sitä ei tapahtunut. En anna itseni ajatella asiaa. Tiedän, ettei se ole hyvä tapa käsitellä asioita, mutta se on  mun itsesuojelukeino.

 

6. Sisäinen psykologini

Tää on vähän hassua nyt kun ajattelen sitä, mutta sisälläni asuu pieni psykologi, joka auttaa minua käsittelemään asioita. Vaikka olenkin hyvä asioiden kieltämisessä niin välillä ajatus karkaa sieltä esiin ja rupean ajattelemaan näitä asioita ja pikku psykologi minussa auttaa minua käsittelemään ja ymmärtämään. Hän on aika hyvä työssään xD PS. Mussa ei ole oikeasti mitään "vikaa"...tai no ehkä se on mielipidekysymys, mutta ei minussa oikeasti asu pientä ihmistä, joka on ammatiltaan psykologi :P

 

7. Luulen olevani hauska

Olen yksi niitä ihmisiä, jotka nauravat omille vitseilleen. Se näyttää ehkä tyhmältä, mutta en voi sille mitään, että olen vaan niin hauska.

 

8. Rakastan..

...pinkkiä. Pinkki on vaan paras väri.

 

9. Optimisti all the way

Tää on välillä aika hirveetä. Mutta mä aina vaan jaksan toivoa ja toivoa. Toivon aina parasta oli sitten tilanne mikä tahansa. Vaikka olis selvää ettei jokin asia tule tapahtumaan niin mä uskon ihmeisiin ja siihe et melkein mikään ei oo mahdotonta.

 

10. Rakastan...

...koko sydämelläni.

 

11. Rauhallinen pelle

Olen aika rauhallinen ihminen. Saatan olla tunnin ryhmässä sanomatta sanaakaan, kuuntelen vaan muita. Mutta välillä olen taas täysi pelle. Tätä puolta minusta ei kuitenkaan kaikki näe.

 

11 haastajan kysymystä

 

1. Mitkä kolme asiaa muuttaisit itsessäsi jos olisi pakko?

- Ylianalysoin kaikkea

- Pelkään ottaa riskejä

- Loukkaannun liian helposti

 

2. Oletko koskaan jättänyt jotain tekemättä ja katunut sitä jälkeenpäin? Kerro mitä.

- No on käynyt pari kertaa niin, että oli aikomus tehdä jotain tai sanoa jotain mut jänistin lopulta. Mut isoin juttu mistä jänistin niin sitä en kadu, koska näin jälkeen päin katsottuna on parempi etten ottanut sitä riskiä.

 

3. Onko sinulla jotain outoja tapoja, mitä kovin monella muulla ei ole? Millaisia?

- Oudoin tapani on varmaankin juuri se, että laulan välillä siitä mitä olen tekemässä.

 

4. Mitä tv-sarjaa tai elokuvaa elämäsi muistuttaa?

- En usko, että mitään. Mun elämä on liian tylsää.

 

5. Mieleenpainuvin lapsuudenmuisto?

- Muistan, että pienenä, kun vielä asuin Unkarissa niin katottii aina joka aamu MTV:tä tai Tom&Jerry ennen ku mentii päiväkotiin.

 

6. Missä toivot olevasi viiden vuoden päästä?

- Opiskelemassa psykologiaa yliopistossa.

 

7. Jos löytäisit taikalampun ja saisit kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?

- Hyvää terveyttä kaikille mun perheessä oleville

- Että olisin rikas

- Itsevarmuutta

 

8. Jos saisit matkustaa ajassa... Matkustaisitko tulevaisuuteen vai menneisyyteen?

- Menneisyyteen, on paljon mitä haluisin tehdä toisin.

 

9. Viime kesän hauskin muisto?

- Eid

 

10. Jokin merkittävä hetki elämässäsi, jonka tulet muistamaan aina?

-  Se hetki, jolloin tajusin kaiken muuttuneen.

 

11. Jokin pieni asia itsestäsi, jota kovin moni muu ei tiedä?

- Pienenä mun lempinimi oli cérnametélt eli suomeks vermiselli.

 

 

...wait for it...

Changes are coming. No. They're running towards me, stomping all over me and crushing every bone in my body. I've never liked changes. And these ones feel overwhelming. But it's my fault. I asked for this. I wanted this so much. And now I'm terrified...

My addiction!

Hei kaikki, mun nimi on Nada ja olen riippuvainen pinkistä (väri, ei laulaja xD).

En tiedä miten tämä alkoi. Pitkään uskoin, että voin lopettaa käytön kun niin päättäisin, mutta nyt olen huomannut, että asia on toisin. Riippuvuuteni on edennyt niin pitkälle, että kaiken aikaa minulla on pakko olla ainakin yksi tavara/vaatekappale mukana/päällä, joka on väriltään pinkki. Tälläkin hetkellä kuuntelen musiikkia ja kuulokkeeni ovat....pinkit. Nyt kärsittyäni useamman vuoden riippuvuuteni kanssa, olen päättänyt hakea apua. Syy siihen, miksi haen nyt apua on osittain se, että olen huomannut muutoksen itsessäni huonompaan suuntaan. Pinkki-käyttöni on suurentunut huomattavasti kuluneen vuoden aikana. Pelkästään tämän kuun aikana olen ostanut kolme yläosaa ja laukun, jotka ovat kaikki väriltään osittain tai kokonaan pinkkejä.

 :P Olivähäntylsää!